Let the story begin...

Aika on kulunut kuin siivillä, tuntuu että vasta eilen lensin pelonsekaisen odotuksen vallassa Lontooseen. Nyt siitäkin on kulunut jo yli kolme viikkoa, ja odotus on vaihtunut innostukseen uudesta kaupungista, koulusta ja ystävistä. Samaisesta syystä tämä bloggaamisen aloitus on venynyt, mutta luulen että nyt kun saa tämän ensimmäisen tarinansa suollettua pihalle on jatkaminen paljon helpompaa. Kerrottavaa olisi niin paljon, että kirjoitan siitä suosiolla useammassa päivityksessä, sillä luulen että te lukijat pysytte kärryillä elämäni kulusta paljon paremmin kun en tee mitään kilometripostauksia.

Ensiksi pitäisi tehdä varmaan pienimuotoinen esittely itsestäni niille, jotka eivät minua tunne: Olen siis Maiju, 27-vuotias 3. vuoden restonomiopiskelija Seinäjoen Ammattikorkeakoulusta. Lähdin ERASMUS-opiskelijavaihtoon University of Wolverhamptoniin, Britanniaan lukukauden ajaksi (tammi-toukokuu). Oon vähän tälläinen oman tieni kulkija, joka ei ikinä kärsi tylsästä elämästä  tai välty kommelluksilta :D

Lähtötunnelmia Helsinki-Vantaalta.

Vaihtoon lähteminen on ollut mulla haaveena jo oikeastaan yläasteelta saakka, ja viime syksynä avautui sitten viimeinkin sellainen vaihe elämässä, että sain täydellisen tilaisuuden karistella Suomen pölyt jaloistani hetkeksi ja suunnata kohti uusia tuulia. Tämäkään homma ei kyllä mennyt ihan alusta alkaen suunnitelmien mukaan, sillä alkuperäinen suunnitelmani oli lähteä tekemään työharjoittelua Espanjan lämpöön pakoon Suomen talvea, mutta erinäisten sattumien kautta päädyin kuitenkin vaihto-oppilaaksi Britanniaan.

Vaikka Britannian onkin sivistynyt maa, ja täällä on monta asiaa mistä pidän enemmän kun Suomessa (esim. siitä että baarit on 6 asti aamulla auki), tuntuu että tietyissä asioissa nämä ihmiset täällä elää vielä ihan kivikaudella. Tämän 3 viikon aikana on tullut ikävä ainakin jo äitiä, saunaa, salmiakkivodkaa, ruisleipää, suklaata, raejuustoa, karjalanpiirakoita ja munavoita, vesihanoja,  tiskiharjaa, astiankuivauskaappia, Abloyn avaimia ja vessan pistorasioita.

Tässä siis erittäin hyvä esimerkki tästä kivikautisuudesta: Mun kylppärin lavuaarin hanat joista toisesta tulee tulikuumaa ja toisesta jääkylmää vettä.

Tämän 3 viikon aikana olen ehtinyt jo vierailemaan Lontoossa, Stratfordissa ja tietysti täällä Wolverhamptonissa. Ensi maanantaina olisi tarkoitus lähteä koulun järjestämälle matkalle Manchesteriin, ja Britannian toiseksi isoin kaupunki Birminghamkin on vaan 15 minuutin junamatkan päässä. Teen näistä reissuista, ja matkustamisesta Britanniassa ylipäätänsä oman postauksensa myöhemmin.

British Museum

Tyypillinen brittiruoka: Fish & Chips majolla ja herneillä.

Näillä paikallisilla on erittäin suuria ongelmia lausua saati kirjoittaa mun nimeä oikein vaikka tavaisin sen.

Kai jokaisen Briteissä matkustavan kuuluu ottaa yksi puhelinkoppikuva :D

Täältä on löytyny myös uusia, ihania kavereita ympäri maailmaa!